Luettavaa

 

Kotisivu
Psa-testit tarpeellisia
Mies, herätys!
Luentotiivistelmät
Syöpä tänään
Luettavaa

 


 

Eturauhassyöpäpotilaiden tuki ry: Ensitietoa eturauhassyöpään sairastuneille
Tukipuhelin 040-828 0000

Ladattavaa materiaalia:
12 kysymysta Laakarille .pdf
Kuinka tulla toimeen eturauhassyovan kanssa .pdf
Luuston haurastuminen .pdf
Laakarin vastaanotolla .pdf
Potilaan omaisille .pdf

Petäys, Pellervo: Mies ja miehen elämä. Ajatus. Hämeenlinna 1998
Kirjaa saatavana toimistostamme ja tiistaisin tilaisuuksistamme.

Korda, Michael: Mitään salaamatta. Miten selviytyä eturauhassyövästä. Art House. Juva 1999

Widen, Solveig: Vakavaa vaan ei toivotonta. Schildts. Loviisa 1997

Suomen Syöpäpotilaat ry: Eturauhassyöpäpotilaan opas. Liisankatu 21 B, 00170 Helsinki

Suomen Syöpäpotilaat ry: Selviytyjän Matkaopas. Forssa 2000

Muita julkaisuja ja opasvihkosia:
Suomen Syöpäyhdistys, Liisankatu 21 B, 00170 Helsinki
Suomen Syöpäpotilaat ry. Liisankatu 21 B, 00170 Helsinki

Ilkka Taipale: Säteilevää terveyttä

40 vuotta sitten tuli Kirurgian poliklinikalle ambulanssilla mies kaikki pillit ulvoen. Hän oli mennyt ulkohuusiin, josta kyykäärme oli purrut häntä suoraan glansiin. Vaimo tuli itkien perässä. Penis oli turvonnut kuin pallo.

Siinä kaikki ihmiskunnat symbolit kohtasivat toisensa: elämä ja kuolema, rakkaus, sukupuolisuus, käärme, pelko ja ihmisen ruumiin eritteet ulkohuusissa. Näytelmä oli niin absurdi, että kirurgit ja kandidaatit joutuivat välillä poistumaan. Kauhun keskelle tuli myös pakkonauru. Mies ja vaimo selvisivät hädästä.
Kun kuulee sairastuneensa eturauhassyöpään, nousevat kaikki nämä symbolit toisiinsa kietoutuneina esiin. Käärmeen tilalla on cancer, kräfta, krapu saksineen. Vaimoni ensireaktio oli: ”mitä pirua ne meni ottamaan PSA:n, olisimme eläneet kaikessa rauhassa ilmankin sitä”.

Niin, esioireita ei ollut - ellei sitten yksi outo ja toisessa yhteydessä kertomaton tapaus. Olimme ostaneet minulle uuden tumman puvun. Istuin sen kanssa iltaa puoleen yöhön lempijuomani oluen kanssa kaupungilla. Unohdin mennä sisähuusiin Manalassa. Kävelin asemalle ja tuli liian nopeasti armoton hätä. Julkisia käymälöitä ei ollut. Assan vessan kassa oli kiinni, junaan ei päässyt ennen aikojaan, asemaravintola kiinni, rahatta ei toisiin ravintoloihin pääse asialIekaan. Ulkona ei sopivia puita ja julkinen vedenheitto maksaa kuusi päivä sakkoa ynnä kansanedustajalle vielä Iltalehtien lööpin. Niin kävi kuin lapsena, onneksi uuden puvun kangas imi puolet ja suuret kenkäni toisen puolen.
Margaret Thatcher yksityisti vesilaitoksia myöten kaiken, mutta ei kyennyt laittamaan Lontoon yleisötiloja maksullisiksi. Niinpä tein aloitteen maksuttomien käymälöiden saamiseksi aseman seutuvillekin.

Tuolloin olisi pitänyt arvata, että vika ei ole yhteiskunnan vaan minun. Eturauhastani vaivasi jokin, 60 vuotta olin aiemmin pärjännyt. Olin vain luullut nopeamman tarpeen johtuvan iästä. Rauhanen oli todettu sileäksi ja kooltaan tavanmukaiseksi.
Kesäkuussa juoksin marathonin Arkangelissa. Syyskuussa terveenä miehenä osallistuin Eduskunnan "terveys-tarkastukseen" - sen jälkeen tervettä päivää ei ole nähtykään. PSA yhdeksän, vapaa PSA 12%, koepaloista yhdessä syöpäkudosta, Gleason 6-7, levinneisyys T 1 eli kapselin sisällä. 3 kk seurattiin tilannetta ja otettiin vielä neljä koepalaa löydöksen läheltä. Koska tauti on perheen yhteinen, kävimme yhdessä vaimon kanssa lääkäreillä. Urologi totesi: sinuna minä lähtisin hoitoon, leikkauspäiväkin valittiin, mutta kysy vielä sädehoitolääkäriltä. Tämä taas suositteli sädehoitoa, lopputulokset ovat elinajan kannalta samankaltaiset, sädehoidossa ehkä vähemmän sukupuolisia sivuvaikutuksia.

Niinpä kirjoitin Demariin palstan "viriilinä miehenä valitsin sädehoidon". Iltalehdet kiinnostuivat jutusta yrittäen tehdä eturauhasestani suuremmankin -- totesin myyneeni sen jo yksinoikeudella ao lehteen. Tulipahan uutinen muuallekin.
Sitten helmi-huhtikuussa olin aamuisin 36 kertaa minuutin HUS:n sädehoitoklinikan eli Töölön Grillin Linac-koneen liukuhihnalla. Klinikalla on avoin tunnelma, ihmiset tunnistivat ja tervehtivät. Käynnissä on jatkuvat vaihtarit, jutellaan oireista, PSA-arvoista, hoidon (intiimeistäkin) sivuoireista, - elämän yleisistä kiemuroista. Saa paljon uusia kavereita. Paljon parempi, kuin jos sivuovesta luikkisi valepuvussa sisälle, jotta kukaan ei saisi tietää taudista mitään. Useimmat potilaat ovat toiveikkaita iloisiakin, mutta tautien luonteesta johtuen on myös sellaisia, joiden katse on kaukaisuudessa.

Hoitajat tulevat vähitellen tutuiksi, myös kavereiksi, vaikka hoito huoneessa ollaan 10-15 minuuttia kerrallaan. Jutut kulkevat kuin jatkokertomuksina. Röntgenhoitajaliiton puheenjohtaja pyytää juttua Radiografia-Iehteen Ja myös lobbaa sädeloman palauttamiseksi, toinen kollegansa vaihtaisi taimia ja uhkaa tulla soppatykille Hyrylään. Kolmas on vaihto-oppilaana Portugalista ja saa siten mosambikilaisen keittokirjan suomeksi ja portugaliksi… Silmiinpistävää on heidän päivittäinen iloisuutensa.

Sädehoitoklinikan ympäristöä kaunistetaan. Sisustusarkkitehdit luovuttavat maksutta työnsä talolle, uusia tauluja ripustetaan seinälle. Linacin päällä on symbolinen kattomaalaus ja musiikki soi. Teostolaiset ei kuulemma hoitopöydältä ole pyytäneet provikoita. Koen olevani kuin Kellokosken sairaalassa, jossa on yli tuhat alkuperäistaideteosta, saman verran kuin Eduskunnassa.

Entä puutteet. Eturauhaspotilaat kaipaavat paljon enemmän yksityiskohtaisia tietoja. Seksuaalisuus on miestä ehkä koskettavampi kuin sairaus tai kuolema. Yksi hoitaja tulisi irrottaa muutamiksi päiviksi juttelemaan, semmitenkin kun hän oli käynyt Sexpon kurssit. Myös taudin ennuste eri ikäluokissa ja eri tyypeissä olisi jaoteltava. Onhan viisikymppisellä ja kahdeksankymppisellä miehellä erilaiset tuntemukset tulevaisuudesta. Potilaat antavat toisilleen arkisempia ohjeita ja tietoja kuin lääkärit.

Sain kuitenkin olennaisen tiedon: olet terve. Kysyin mitä se sädehoitoklinikalla merkitsee. "Olet elossa viiden vuoden kuluttua eikä Sinulla silloin ole oireita".

Kiitokset!
Ilkka Taipale
kansanedustaja

---------------------------------------------------

Artikkeli Suomen Lääkärilehdessä 48/2010 (3.12.2010).

 

ALKUPERÄISTUTKIMUS

ULLA-SISKO LEHTO                                                                                                                              
FT, erikoistutkija, THL, Väestön terveys, toimintakyky ja hyvinvointi -osasto                          
Ulla-Sisko.Lehto@thl.fi

SANNI HELANDER                                                                                                                               
TtM, tutkija, Suomen Syöpärekisteri

ARPO AROMAA                                                                                                                                    
LKT, tutkimusprofessori (emeritus) THL, Väestön terveys, toiminta kyky ja hyvinvointi -osasto

 

Eturauhassyöpään sairastunut tarvitsee tietoa ja tukea                       
Valtakunnallinen tutkimus hoidosta ja potilaiden kokemuksista


Lähtökohdat                                                                                                                                    
Eturauhassyövän hoidot aiheuttavat fyysisiä haittoja sekä psyykkisiä ja sosiaalisia ongelmia, jotka vaikuttavat potilaiden elämänlaatuun. Tutkimuksen tavoitteena oli kerätä yleistettävät tiedot suomalaisten eturauhassyöpäpotilaiden kokemuksista sairastumis- ja hoitovaiheessa, hoitoihin liittyvistä haitoista sekä potilaiden hyvinvoinnista.


Menetelmät                                                                                                                                   

Kyselytutkimus tehtiin viisi vuotta sairastumisen jälkeen 50 %:n otoksella vuonna 2004 todetuille eturauhassyöpäpotilaille kaikista viidestä yliopistosairaalapiiristä. Kysyimme mm. diagnoosin kertomistavasta, saadusta tiedosta ja tuesta, hoidon valinnasta, psyykkisistä reaktioista, eri hoitojen (leikkaus, sädehoito, hormonihoito, säännöllinen seuranta) haittavaikutuksista sekä tyytyväisyydestä hoitoon. Tutkimme myös potilaiden psyykkistä hyvinvointia ja siihen yhteydessä olevia tekijöitä. Kyselyyn vastasi 73 % niistä, joille lomake oli lähetetty (n = 1 239).


Tulokset                                                                                                                                      

Eturauhassyövän hoito vaihteli maan eri osissa. Kuusi kymmenestä oli saanut tiedon syövästään lääkärin kertomana vastaanotolla, muut puhelimitse tai kirjeitse. Vain puolet arvioi, että oli saanut diagnoosivaiheessa riittävästi tietoja hoitojen haittavaikutuksista ja että heidän henkinen hyvinvointinsa oli otettu riittävästi huomioon. Psyykkinen vointi kyselyn ajankohtana oli huonompi niillä, joille diagnoosi oli kerrottu puhelimitse, joilla ei ensikäynnillä ollut mukana ketään läheistä ja joiden mielestä tiedon saanti oli ollut riittämätöntä. Hoidot olivat aiheuttaneet paljon haittavaikutuksia. Jopa puolelle potilaista jäi jokin pysyvä haitta. Haitat olivat etenkin virtsatieoireita ja sukupuolielämän ongelmia, sädehoidossa myös suolisto-oireita. Kaikkiin hoitoihin liittyi seksielämän vähenemistä, sädehoitoon vähemmän kuin muihin. Jopa viidesosa potilaista katui valittua hoitoa, leikkaushoitoa katui suurempi osa kuin muita.


Päätelmät                                                                                                                                                 

Monilla potilailla oli kielteisiä kokemuksia sairastumisvaiheesta. Ne myös näyttivät heijastuvan potilaiden psyykkiseen vointiin yhä kyselyhetkellä viisi vuotta myöhemmin. Tämä korostaa syövän diagnoosivaiheen hoidon laadun merkitystä potilaiden toipumiselle. Hoitojen aiheuttamat haitat olivat yleisiä. Potilaan tukeminen ja riittävä tiedon antaminen on tärkeä haaste.


Eturauhassyöpä on Suomen yleisin ja yleistyvä syöpä (1). Vuonna 2008 todettiin 4 237 uutta tapausta (www.cancerregistry.fi). Nykyään eturauhassyöpä todetaan entistä aikaisemmin, jolloin tauti löytyy joko paikallisena tai vain paikallisesti levinneenä, ja hoitojen vaikuttavuus on hyvä. Vuosituhannen vaihteessa todetuista eturauhassyöpäpotilaista oli viiden vuoden kuluttua elossa 84 % (2). Yleisen eliniän pitenemisen, taudin entistä aikaisemman toteamisen ja vaikuttavampien hoitojen johdosta myös eturauhassyöpään sairastuneiden miesten odotettavissa oleva elinikä on pidentynyt. Sen vuoksi onkin kiinnitettävä entistä enemmän huomiota hoitojen vaikutuksiin ja potilaiden elämänlaatuun.


Eturauhassyövän hoito riippuu kasvaimen laadusta, levinneisyydestä ja potilaan omista toivomuksista (2,3). Paikalliset kasvaimet hoidetaan yleisimmin eturauhasen poistoleikkauksella ja/tai sädehoidolla (4,5), levinneiden hoito on ensisijaisesti hormonihoito (6,7) (www.kaypahoito.fi). Jos paikallinen syöpä ei ole erityisen pahanlaatuinen, hoidoksi voi riittää säännöllinen seuranta (8).


Vaikka eturauhassyövän hoitotulokset ovat parantuneet, valtaosalle potilaista tulee hoitojen seurauksena merkittäviä toiminnallisia haittoja ja oireita (2,9–14). Sekä kasvain että sen hoidot vaikuttavat potilaan toimintakykyyn, psyykkiseen hyvinvointiin ja elämänlaatuun (9,12,14). Tyypillisiä hoidon haittoja ovat virtsankarkailu ja sukupuolielämän ongelmat. Nämä ovat syvästi henkilökohtaisia asioita ja saattavat aiheuttaa vaikeitakin psyykkisiä sekä sosiaalisia ongelmia, jotka jäävät kuitenkin helposti huomiotta. Tieto ennusteesta, sairauden vaikeusasteesta, hoitovaihtoehdoista ja haittavaikutuksista on tärkeää potilaan osallistuessa hoidon valintaan (15,16,17). Jos diagnoosin kertominen ja hoidon valinta eivät tapahdu potilasta tyydyttävällä tavalla, hän voi jäädä pitkään pohtimaan oliko hänen hoitonsa oikea. Aikaisemmissa tutkimuksissa jopa viidesosa paikallista eturauhassyöpää sairastaneista potilaista on katunut valittua hoitoa (18). Kattavaa tietoa suomalaisten eturauhassyöpäpotilaiden kokemuksista ja hoitojen vaikutuksista ei ole. Siksi tiedetään liian vähän hoidon ja psykososiaalisten tukimuotojen kehittämiseksi.


Potilaiden omaa ääntä on harvoin kuultu riittävästi lääketieteellisissä julkaisuissa. Tämä tutkimus suoritettiin yhteishankkeena, jossa olivat mukana Eturauhassyöpään sairastuneiden miesten psykososiaalinen kuntoutus -projektiryhmä ja Terveyden ja hyvinvoinnin laitos. Se toteutettiin osana Eturauhassyöpäpotilaiden tuki ry (ERSY):n kuntoutushanketta. Tavoitteenamme oli kerätä yleistettävät tiedot suomalaisten eturauhassyöpäpotilaiden kokemuksista sairastumis- ja hoitovaiheessa, hoitoihin liittyvistä haitoista sekä potilaiden hyvinvoinnista

Aineisto ja menetelmät                                                                                                     


Tutkimusaineisto                                                                                                                              
Aineistoksi valittiin puolet Suomessa vuonna 2004 eturauhassyöpädiagnoosin saaneista (19), pois lukien Ahvenanmaa. Lupa henkilötietojen hankkimiseksi Suomen Syöpärekisteristä saatiin Sosiaali- ja terveysministeriöltä. Kyselyn saatekirjeen allekirjoitti myös potilaan hoidosta vastanneen klinikan ylilääkäri. Tutkimusaineiston muodostuminen on esitetty kuviossa 1.

 

KUVIO 1.

Tutkimusaineiston muodostuminen.

Tutkimusotos: 1 987 eturauhassyöpäpotilasta                                                                          
(Aineiston muodosti puolet vuonna 2004 eturauhassyöpädiagnoosin saaneista, joista kyselyhetkeen 1/2009 mennessä kuollut 181)

Poistot ennen kyselyn postitusta: 264                                                                                        
Hoitopaikan ylilääkärin saatekirje puuttui 233                                                                         
Ei osoitetta väestörekisterissä 31

Kyselyn postitus 1 723 potilaalle                                                                                 
Palautus 1 242 potilaalta                                                                                

Hyväksyttyjä vastauksia 1 239                                                                                                    

(poistot: kyselyn aikana kuoli 8, diagnoosi ennen tutkimusvuotta: 3 potilasta)

 

Vastauksia saatiin tasaisesti maan viideltä yliopistosairaalan erityisvastuualueelta. Vastanneiden osuudet vaihtelivat 68–75 %. Vastanneiden ikäjakauma oli eri alueilla sama. Keskimääräinen syntymävuosi oli 1937 (hajonta 8,09) ja vastaamatta jättäneiden 1934 (hajonta 9,25) (p < 0,001).


Kyselylomake                                                                                                                                  
Kyselylomakkeen sisältö perustuu Eturauhassyöpäpotilaiden tuki ry (ERSY):n jäsenten kokemuksiin. He myös testasivat lomakkeen toimivuutta kesällä 2007, tuloksia on julkaistu Suomen Lääkärilehdessä (20). Lomakkeen kaikille yhteisessä osassa kysyttiin sairastumisvaiheen kokemuksia, mm. tavasta millä diagnoosista kerrottiin, hoitomuodon valinnasta, diagnoositilanteessa saaduista tiedoista, tuesta ja psyykkisistä reaktioista sekä valikoiduin mittarein kyselyhetken psyykkisestä hyvinvoinnista. Jokaista hoitoa erikseen käsittelevässä osassa (leikkaus, sädehoito, hormonihoito ja säännöllinen seuranta) kysyttiin mm. vastaajan tyytyväisyyttä hänen saamaansa hoitoon sekä hoidon haittavaikutuksia. Useita eri hoitoja saaneet vastasivat jokaista hoitomuotoa koskeviin kysymyksiin. Jos syöpä oli uusiutunut, potilasta pyydettiin vastaamaan myös kysymyksiin, jotka koskivat kokemuksia sairauden uusiuduttua.


Tyytyväisyyttä arvioitiin yleensä neliportaisella asteikolla (1 = täysin riittävä/tyytyväinen, 4 = täysin riittämätön/tyytymätön). Lomakkeessa oli myös kolme psyykkisen hyvinvoinnin mittaria, joista ensimmäinen on valikoitu syöpäspesifinen psyykkisten oireiden kysely ja toinen yleistä tyytyväisyyttä elämään mittaava asteikko. Lisäksi käytimme tyytyväisyyttä seksielämään mittaavaa kysymystä. Psyykkisten oireiden määrää ja voimakkuutta tutkimushetkellä kysyimme RSCL:n (Rotterdam    Symptom Checklist) osa-asteikolla (21), johon lisäsimme oireen itsetuhoajatukset. Tutkittava arvioi kunkin oireen kokemuksensa mukaan neliportaisella asteikolla (0 = ei lainkaan, 3 = hyvin paljon). ”Onnellisuutta” eli tyytyväisyyttä elämään mittasimme SWLS-mittarilla


(The Satisfaction with Life Scale) (22), jonka kukin väittämä (Elämäni on vastannut toiveitani, Olosuhteet joissa elän ovat erinomaisia, Olen tyytyväinen elämääni, Olen saanut haluamani tärkeät asiat, En muuttaisi juuri mitään) arvioidaan seitsenportaisella asteikolla (1 = selvästi eri mieltä, 7 = selvästi samaa mieltä). Lisäksi käytimme IIEF:n (International Index of Erectile Function Questionnaire) mittarista kysymystä ”Kuinka tyytyväinen olette ollut seksielämäänne neljän viimeksi kuluneen viikon aikana?” viisiportaisella asteikolla (1 = hyvin tyytymätön, 5 = hyvin tyytyväinen) (23).


Lomakkeella oli lisäksi avoimia kohtia, joihin tutkittavat voivat kirjoittaa kokemuksistaan ja ajatuksiaan. Tilastollisissa analyyseissa käytettiin kuvailevia tunnuslukuja ja hyvinvointia ennakoineiden tekijöiden tutkimiseen regressioanalyysia. Kokemuksellisten muuttujien yhteyttä hyvinvointimuuttujiin tutkittiin ensin yksittäin ja iän mukaan vakioituina, minkä perusteella lopulliseen malliin valikoitiin voimakkaimman yhteyden omaavia muuttujia. Aineisto käsiteltiin tilastollisesti käyttäen SAS ja SPSS (PASW) -ohjelmia. Vain osa tutkimuksen tuloksista on raportoitu tässä.

Tulokset                                                                                                                                                                                                                                                                        
Vastaajat olivat olleet sairastuessaan keskimäärin 67-vuotiaita (vaihteluväli 44–94 vuotta), tutkimushetkellä siis 72-vuotiaita (taulukko 1). Pääosa (88 %) oli eläkkeellä ja eli parisuhteessa. Lähes puolella (46 %) oli vähän tai ei lainkaan ammattikoulutusta. Kolmella neljästä oli jokin pitkäaikaissairaus.


Hoito                                                                                                                                                   
 
Potilaiden saamat eturauhassyövän hoidot on esitetty taulukossa 2. Jotkut olivat saaneet useita eri hoitoja tai hoitojen yhdistelmiä. 15 % leikatuista oli saanut myös sädehoidon. Ulkoisen sädehoidon saaneista 34 % oli saanut yli 5 kuukautta kestäneen hormonihoidon ja sisäisen sädehoidon saaneistakin 12,5 %. Eri yliopistosairaaloiden alueilla hoidot erosivat toisistaan. Leikkauksella hoidetut ja sädehoitoa saaneet potilaat olivat muita nuorempia, kun taas hormonihoitoa saaneet ja säännöllisesti seuratut olivat muita vanhempia (p < 0,001). Sisäisen sädehoidon (brakyhoito) saaneet olivat nuorempia kuin muut sädehoitoa saaneet. Vastanneista 6 % kertoi, että tauti oli uusinut; selvästi useampi kuitenkin kertoi hoidon muutoksesta, joka viittasi taudin leviämiseen tai uusiutumiseen.

Tiedon saanti ja hoidon valinta                                                                                                     

Tapa, millä eturauhassyöpädiagnoosista oli kerrottu potilaalle, vaihteli alueittain (taulukko 3). Runsaat 60 % oli kuullut diagnoosinsa lääkäriltä vastaanotolla. Joillakin alueilla suosittiin puhelin- ja joillakin kirjallista ilmoitusta. Vastaajista noin joka kymmenes oli tyytymätön tapaan, millä diagnoosi oli hänelle kerrottu. Ensimmäisellä vastaanottokäynnillä 27 %:lla oli ollut mukana joku läheinen, yhdeksällä kymmenestä tämä oli ollut puoliso.


Avokysymyksen ”Mihin olitte tyytymätön tavassa, jolla saitte tiedon diagnoosistanne?” vastaukset (n = 129) koskivat yleisimmin diagnoosista informoimista muulla tavalla kuin lääkärin henkilökohtaisesti kertomana. Tyytymättömyyden kohteita olivat myös lääkärin käytös tai kommunikaatiotavat (esimerkiksi käytetyt ilmaisut), diagnoosin saamisen ajankohta tai tilanne sekä ajan riittämättömyys.


Yleisimmät syöpädiagnoosin herättämät ajatukset ja tunteet olivat: onko tauti hoidettavissa? (50 %), epätietoisuus tulevaisuudesta ja järkytys (kumpikin noin 30 %), helpotus että oireille löytyi syy, huoli läheisten tulevaisuudesta, miksi juuri minulle? ja epätodellisuuden tuntu (kukin noin 15 %), kuolemanpelko sekä vammautumisen tai vajaakuntoisuuden pelko (kumpikin vajaat 10 %).


Yli 80 % potilaista kertoi, että lääkärillä oli ollut heille ensimmäisellä vastaanottokäynnillä riittävästi aikaa. Kuitenkin vain puolet katsoi, että heidän henkinen hyvinvointinsa oli otettu täysin riittävästi huomioon ja noin 60 % että heidän kysymyksiinsä oli vastattu riittävän hyvin. Täysin riittävästi tietoa eturauhassyövästä kertoi saaneensa noin 60 % (riittämättömästi tietoa 13 %), hoitovaihtoehdoista 65 % (riittämättömästi 12 %), ja haittavaikutuksista noin puolet (riittämättömästi 19 %).

Kaksi kolmesta vastaajasta koki voineensa vaikuttaa hoidon valintaan. Lähes joka viides kertoi, että tätä mahdollisuutta ei ollut annettu, mutta vain 2 % kertoi, ettei voinut vaikuttaa vaikka olisi halunnut. Hoidon valintaan vaikuttaneista henkilöistä 75 % mainitsi lääkärin ja lähes kolmasosa itsensä.

Läheisille kertominen ja tunne-elämä                                                                                           

Noin 95 % potilaista oli kertonut puolisolleen eturauhassyövästään heti ja lähes kaikki alle viikossa. Lapsilleen oli kertonut alle viikossa 90 % ja parhaille kavereilleen alle kuukaudessa 75 %. Pieni osa ei ollut kertonut yhdellekään näistä ryhmistä (1 %, 5 % ja 15 %). Niistä, joilla oli diagnoosivaiheessa ollut parisuhde (89 %), suurin osa kertoi, että tieto eturauhassyövästä ei ollut vaikuttanut suhteeseen, mutta 16 % kertoi parisuhteensa parantuneen ja 14 % huonontuneen.

Eturauhassyöpädiagnoosi oli aiheuttanut tunne-elämän muutoksia noin puolelle tutkituista. Näitä olivat apea tai vaihteleva mieliala (20–30 %) ja ajatusten kiertäminen kehää, sekä suru tai katkeruus (kukin noin 10 %).


Kyselyhetken hyvinvointi                                                                                                                  
Noin puolet vastaajista oli kokenut kutakin kysyttyä psyykkistä oiretta (ärtyneisyys, masentuneisuus, hermostuneisuus, epätoivo tulevaisuuden suhteen, jännitys, ahdistuneisuus, keskittymisvaikeudet ja huolestuneisuus). Itsetuhoajatuksista kertoi 5 % vastaajista. Neljäsosalla ei ollut tutkimushetkellä lainkaan kysyttyjä psyykkisiä oireita. Oireita oli eniten nuorimmassa ikäryhmässä (syntynyt vuonna 1945 tai sen jälkeen) (varianssianalyysi, p < 0,05). Sisäistä sädehoitoa saaneilla oli hiukan vähemmän psyykkisiä oireita kuin muilla (F = 3,70; p = 0,055), ja he olivat tyytyväisempiä elämäänsä (F = 4,28; p = 0,039), samoin olivat ne, joilla hoitona oli ollut säännöllinen seuranta (F = 6,37; p = 0,012). Hormonihoitoa saaneet taas olivat hiukan tyytymättömämpiä elämäänsä kuin muut (F = 3,62; p = 0,057). 16 % jätti vastaamatta tyytyväisyyttä seksielämään koskevaan kysymykseen. Vastanneista 29 % oli hyvin tyytymättömiä ja 14 % melko tyytymättömiä seksielämäänsä, hyvin tyytyväisiä oli 6 %. Tyytymättömyys ei juuri vaihdellut hoidon mukaan.


Hyvinvointia ennakoineet tekijät                                                                                                  

Käytimme kyselyhetken hyvinvoinnin osoittimena psyykkisten oireiden määrää ja tutkimme sitä ennakoivia tekijöitä regressioanalyysilla (taulukko 4). Hyvinvointia eivät ennakoineet tutkittavan ikä tai hoitomuoto, mutta kylläkin useat diagnoosin kertomiseen ja hoidon valintavaiheeseen liittyvät tekijät. Parempaa hyvinvointia ennakoivat korkeampi koulutustaso, muiden pitkäaikaissairauksien puuttuminen sekä se, että diagnoosi ei ollut aiheuttanut muutoksia tunne-elämässä. Enemmän psyykkisiä oireita oli niillä, joille syöpädiagnoosi oli kerrottu puhelimitse, joilla toivomuksestaan huolimatta ei ollut ketään läheistä mukana ensimmäisellä vastaanottokäynnillä, joiden kysymyksiin oli vastattu riittämättömästi tai jotka olivat saaneet liian vähän tietoja hoitojen haittavaikutuksista. Lisäksi psyykkisten oireiden määrää ennakoivat diagnoosivaiheen tuntemuksista kuolemanpelko ja vammautumisen pelko. Myös huonontunut parisuhde ennakoi psyykkisiä oireita.

Kokemukset hoidoista ja niiden haitoista                                                                                

Tyytyväisyys hoitokontakteihin vaihteli hiukan eri hoitojen välillä (taulukko 5). Potilaat olivat saaneet erityiskoulutetun syöpähoitajan ohjausta useammin, jos hoitona oli ollut leikkaus tai sädehoito, silloinkin kuitenkin ohjausta oli saanut vain vähän yli puolet. Lisäksi syöpähoitajan ohjausta oli saatavilla vaihtelevasti eri alueilla. Leikatuista potilaista suurempi osa kuin muista oli pohtinut, että olisi pitänyt valita jokin muu hoito (p < 0,001). Aktiiviseurantaryhmässä katujia oli vähemmän kuin muissa hoitorymissä (p = 0,040).


Kaikki kysytyt sivuvaikutukset ja haitat olivat erittäin yleisiä: kutakin niistä oli jossain vaiheessa potenut puolet tai enemmän ko. hoitoa saaneista (taulukko 6). Oireet myös koettiin erittäin haittaavina: yli 70 % virtsatieoireita saaneista koki niiden haittaavan ’elämää kaiken kaikkiaan’ ja suolisto-oireet haittasivat melkein kaikkia niitä saaneita. Kauemmin kuin vuoden jatkunutta virtsankarkailua esiintyi leikkaushoitoa saaneista 21 %:lla ja sädehoitoja saaneista vajaalla viidenneksellä. Haitoissa ei juuri ollut alueellisia eroja. Kaikki hoidot myös aiheuttivat runsaasti pysyviä haittoja, leikkaushoidossa niitä oli jäänyt yli puolelle vastaajista.


Kun vertasimme tutkittujen aikaisempaa seksuaalista aktiivisuutta puolison kanssa hoitoa edeltävän puolen vuoden aikana eturauhassyövän hoidon jälkeiseen aktiivisuuteen, ilmeni että seksielämä oli vähentynyt jokaisen aktiivihoitomuodon jälkeen (taulukko 6). Seksielämä puolison kanssa loppui leikkauksella hoidetuista 38 %:lla, ulkoista sädehoitoa saaneista 30 %:lla, braky-hoitoa saaneista 20 %:lla ja hormonihoitoa saaneista 58 %:lla.


Pohdinta                                                                                                                                                    
Kyseessä on ensimmäinen koko eturauhassyöpään sairastunutta väestöä edustava tutkimus, joka koskee sairastuneiden omia kokemuksia sairastumisesta ja hoidoista. Käytimme kyselyä, joka oli laadittu yhdessä eturauhassyöpäpotilaiden kanssa ja joka kohdentui heidän omiin kokemuksiinsa. Vastausprosentti oli hyvä (73 %) ottaen huomioon potilaiden iäkkyyden ja monisairastavuuden, joten saatu tieto on varsin luotettavaa ja mitä todennäköisimmin kuvaa sairastuneiden kokemuksia.


Monilla potilailla oli ikäviä kokemuksia sairastumisvaiheesta. Valtaosa potilaista arvioi saaneensa lääkäriltä riittävästi tietoja hoitovaihtoehdoista, mutta tarpeeksi tietoa hoitojen mahdollisista haittavaikutuksista kertoi saaneensa vain puolet. Samoin vain puolet koki, että heidän henkinen hyvinvointinsa oli otettu riittävästi huomioon ja vain vähän useampi, että heidän kysymyksiinsä oli vastattu riittävän hyvin. Jälkikäteen kysyttäessä siis lähes puolet arvioi, että vuorovaikutus lääkärin kanssa eturauhassyövän hoitoa aloitettaessa ei ollut onnistunut riittävän hyvin. Saattaa olla, että viiden vuoden kuluttua mieliin palautettuja tapahtumia koskeneissa vastauksissa oli muistiharhan aiheuttamia epätarkkuuksia. Toisaalta ikävät kokemukset, huonoksi koetut hoitosuhteet ja hoidon haitat muistettaneen varsin hyvin.

Useat diagnoosivaiheen kielteiset kokemukset myös heijastuivat yhä kyselyn ajankohtana potilaiden hyvinvointiin. Näitä olivat mm. syöpädiagnoosin kertominen puhelimitse, läheisen puuttuminen ensimmäiseltä vastaanottokäynniltä, riittämättömäksi koettu tieto ja se, että reaktio diagnoosiin oli ollut pelko. Yhteyden tulkintaa vaikeuttaa se, että kysyimme diagnoosivaiheen kokemuksista ja nykyisestä hyvinvoinnista samalla kyselykerralla. On mahdollista, että huono psyykkinen hyvinvointi on nostanut tutkittavan mieleen erityisesti negatiivisia kokemuksia. Yhteys kuitenkin kertoo huonojen kokemusten ja psyykkisen pahoinvoinnin kasaantumisesta. Kielteisten kokemusten heijastuminen sairastuneiden vointiin näinkin pitkään korostaa syövän diagnoosivaiheen hoidon laadun merkitystä potilaiden toipumiselle. Monet psyykkisiä oireita ennakoineista edellä luetelluista tekijöistä ovat seikkoja, joihin voi vaikuttaa.  


Hoitomuodot vaihtelivat paljon eri yliopistosairaalapiirien välillä. Koska eri hoitoihin liittyy erilaisia haittoja, myös ne jakautuvat eri lailla maan eri osissa. Emme kuitenkaan havainneet merkittäviä alueellisia eroja eri hoitomuotojen haittavaikutuksissa; kun tiettyyn hoitoon päädyttiin, se oli yhtä hyvää eri puolilla maata. Diagnoosin kertomistapa vaihteli kuitenkin alueittain, mikä viestii erilaisesta tavasta aloittaa kontakti uuden syöpäpotilaan kanssa. Tieto eturauhassyövästä annettiin kirjeitse tai puhelimitse kovin suurelle osalle, ja osoittautui, että puhelimitse annettu tieto myös yhdistyi huonompaan psyykkiseen hyvinvointiin yhä viiden vuoden kuluttua. Kun lääkäri kertoo diagnoosin henkilökohtaisesti, mahdollisten väärinkäsitysten osuus pienenee ja vastasairastunut syöpäpotilas ei jää vaille tietoa ja tukea odottaessaan ensimmäistä vastaanottokäyntiään.


Hoitojen haittavaikutusten yleisyys ja luonne ovat yleisesti tiedossa (2,8,10–14). Osoittautui, että ne ovat Suomessa suunnilleen yhtä yleisiä kuin muualla. Iso osa niistä jää pysyviksi. Jokainen hoitomuoto vaikutti suuresti seksielämään. Seksielämä väheni sädehoitojen jälkeen vähemmän kuin muiden hoitojen jälkeen. Tämä tulos poikkeaa yhdysvaltalaisesta, prostatektomian ja sädehoidon haittoja verranneen tutkimuksen havainnoista, joiden mukaan leikkaus- ja sädehoitoon liittyy viiden vuoden kohdalla jotakuinkin saman verran haittoja (11), mutta on yhteneväinen kaikkein uusimpien tutkimustulosten kanssa, joiden mukaan leikkaushoidosta jää enemmän haittoja (24). Yhtenevästi aikaisemman ulkomaisen tutkimuksen (18) tuloksen kanssa havaitsimme, että 10-20 % oli katunut tehtyä hoitovalintaa. Jokaista hoitoa kaduttiin, ja tyytymättömimpiä olivat leikkauksella hoidetut. Leikkaushoitoon liittyikin useita, vaikeaksi koettuja ja pitkäkestoisia haittoja. Tämä tulos oli samanlainen kuin laajassa yhdysvaltalaisessa väestötutkimuksessa (10,11). Vähiten valittua hoitoa katuivat säännöllisessä seurannassa olleet tai sisäisellä sädehoidolla hoidetut ja seuraavaksi vähiten ulkoisella sädehoidolla hoidetut, heistäkin kuitenkin joka kymmenes.


Suurella osalla koko Suomen väestön kattavan otoksen eturauhassyöpäpotilaista oli ollut kielteisiä kokemuksia sairastumisvaiheessa. Ne heijastuivat potilaiden huonompana hyvinvointina yhä kyselyhetkellä. Tämä sekä se, että kaikki eturauhassyövän aktiivihoidot aiheuttavat merkittäviä haittavaikutuksia, muodostaa tärkeän haasteen vastasairastuneen eturauhassyöpäpotilaan kohtaamiselle vastaanotolla. Potilaiden psyykkisen hyvinvoinnin tukeminen on tärkeää.

Kiitämme Eturauhassyöpäpotilaiden tuki ry:tä (ERSY) ja Raha-automaattiyhdistystä sekä ThT Leena Kuivalaista, joka oli aktiivisesti mukana kyselylomakkeen suunnitteluvaiheessa.

 

ENGLISH SUMMARY                                                                                        
Experiences of men diagnosed with prostate cancer in Finland in 2004

Background Prostate cancer is the most common type of cancer in Finnish men. Prostate cancer incidence has been rising world-wide, partly due to widespread prostate specific antigen (PSA) testing. Today, most patients are diagnosed in the early phase and this together with improving treatment has led to a better prognosis. Men live for a long time after prostate cancer diagnosis and treatment, which further stresses the importance of their well-being and quality of life. Common concerns in relation to quality of life include side-effects of treatment, such as urinary, sexual, and bowel dysfunction. These are usually given too little consideration in medical care despite their importance to the well-being of prostate cancer patients.


Methods
 In a nation-wide sample (n=1239), we collected comprehensive information on the experiences of Finnish prostate cancer patients at diagnosis and treatment and their well-being 5 years after diagnosis. We drew a 50% random sample of prostate cancer cases diagnosed in 2004 and reported to the Finnish Cancer Registry. A postal survey was used to collect data on how the patients were informed about the diagnosis, choice of treatment, relationships with health care personnel, adequacy of the information and care received, and psychological reactions. For each treatment (radical prostatectomy, radiotherapies, hormonal therapy, active surveillance), we asked about experience of and side effects related to the treatment and satisfaction with the outcome. We also investigated predictors of psychological well-being at the time of the survey 5 years later. The response rate was 73%, which is very satisfactory considering the age of the patients.


Results
 The treatment of prostate cancer varied between the five university hospital districts in Finland. The way in which the patient was informed about the diagnosis also varied. Two-fifths of the patients were informed about their diagnosis by phone or by mail. Most of the patients reported that they had received enough information on treatment options at the first appointment. However, only half stated that they had been sufficiently informed about potential side-effects or that their psychological well-being had been taken care of. The patients treated with brachytherapy or active surveillance reported better psychological well-being than the others. Being informed about the cancer diagnosis by phone as well as patient dissatisfaction with information and lack of support by a close one at diagnosis predicted worse psychological well-being at 5 years. Side-effects and dysfunction were common. In patients treated by prostatectomy and radiotherapies, the ensuing problems were urinary and sexual difficulties, in external radiotherapy also bowel dysfunction. In up to half of the patients various side-effects were evident at 5 years. Radical prostatectomy had caused more side-effects than other treatments. In all treatments, sexual activity decreased, but the change was smaller in patients with radiotherapy. Between 9 and 21% of the patients stated that they had regrets about the choice of treatment.


Conclusions
 Up to half of the patients reported lack of information on potential side-effects and psychosocial care at diagnosis. Dissatisfaction with information, care and support at diagnosis also predicted worse psychological well-being at survey 5 years later. Long-term side-effects and adverse impacts of prostate cancer treatment were very common. We conclude that psychosocial care at diagnosis and problem-specific psychosocial intervention after the primary treatment need to be improved.

 

TAULUKKO 1.

Tutkittujen taustatiedot.

Taustatiedot                                            n                   %

Ikä, v

≤ 64                                                          248                20

65–74                                                       503                41

75–84                                                       423                34

≥ 85                                                            65                  5

Siviilisääty

naimisissa tai avoliitossa                     988                80

eronnut                                                     82                  7

leski                                                           97                  8

naimaton                                                  45                  4

ei tietoa                                                     27                  2

Ammattikoulutus

ei ammattikoulutusta                             305                25

ammattikursseja                                      254                21

ammattikoulu                                           211                17

koulu- tai opistotutkinto                       256                 21

yliopisto-/korkeakoulututkinto            169                14

ei tietoa                                                      44                  4

Muu/muita pitkäaikaissairauksia         900                74

verenpainetauti                                       464                38

sydänsairaus                                          311                 26

tuki- ja liikuntaelinsairaus                      213                18

diabetes                                                    181                15

muu syöpäsairaus

– oman ilmoituksen mukaan                    86                  7

– Syöpärekisterin mukaan                       111                 9

muu sairaus, johon sisältyi mm.            267                22

– keuhkosairaus                                        70                  6

– neurologinen tai muistisairaus            49                  4

 

TAULUKKO 2.

Eturauhassyövän hoitomuodot eri yliopistosairaalapiireissä, %.

Hoitomuoto Koko maa     HYKS      TAYS      TYKS      OYS      KYS

                        n = 1 239     n = 325   n = 318   n = 190   n =156  n =250

Leikkaus, n = 402         

                                   32              27            36           53           28          23

Sädehoito, n = 607         

                                   49              59           42            43           50         49

ulkoinen sädehoito, n = 523          

                                   87               96            94         100           70         67

sisäinen sädehoito, n = 80            

                                   13                 4             6              0            30        33

Hormonihoito, n = 412           

                                   33                26             35           25          44        40

Säännöllinen seuranta, n = 90              

                                     7                12              6              4            6          7

 

TAULUKKO 3.                                                                                                            
Eturauhassyöpädiagnoosin kertominen, %.

Kertomistapa       Koko maa      HYKS     TAYS     TYKS       OYS       KYS

                                                      n = 325  n = 318  n = 190    n = 156 n = 250

Lääkärin vastaanotolla, n = 772    

                                            63               69          65           62             55         55

Puhelimitse, n = 246         20               19            6           34               7         36

Kirjeitse, n = 225              18               13          30             3             39           8

 

TAULUKKO 4.                                                                                                                               
Psyykkisten oireiden määrää ennakoineet tekijät.

Taustamuuttuja            Regressiokerroin                  Merkitsevyys

        B1                                       p

Ikä                                            –0,01                                   n.s.

Ammattikoulutus (3-luokkainen)           

                                                  –0,35                                 < 0,1

Ei muita pitkäaikaissairauksia

    –0,93                                < 0,01

Diagnoosi kerrottiin puhelimitse

      0,76                                 < 0,05

Olisi halunnut tukihenkilön ensimmäiselle vastaanotolle

      1,78                               ≤ 0,001

Riittämättömästi tietoa haittavaikutuksista

      0,35                                   ≤ 0,1

Kysymyksiin vastattiin riittämättömästi

      0,92                               < 0,001

Reaktio diagnoosiin kuolemanpelko

        1,58                                < 0,01

Reaktio diagnoosiin vammautumisen pelko

        1,57                                < 0,01

Parisuhde huononi                    0,89                                < 0,05

Hoitona vain vaihtoehtohoitoja

        6,49                                < 0,01

Ei muutoksia tunne-elämässä

      –2,84                               < 0,001

1 Ei-standardoitu regressiokerroin, kaikki tekijät vakioitu keskenään, mallin selitysosuus (R Square) 0.30, vastemuuttuja tutkimushetken psyykkiset oireet.

 

TAULUKKO 5.                                                                                                                                       
Tyytyväisyys hoitosuhteisiin ja hoidon tulokseen hoitomuodoittain, %.                         
Leikkaus    Ulkoinen sädehoito    Braky-hoito   Hormonihoito    Säännöllinen seuranta                 
   n = 402                          n = 523               n = 80               n = 412                                n = 90

Tyytyväinen lääkärikontaktiin                                                                                            
           73                                   57                      78                        64                                      67

Tyytyväinen hoitajakontakteihin

           83                                   92                       85                        82                                     30

Syöpähoitajan ohjaus

           56                                   55                       58                         35                                    20

Fysioterapeutin ohjaus

            62                                   –                         –                           –                                     –

Tyytyväinen hoidon tulokseen

           58                                   76                        78                         66                                   85

Katunut tehtyä hoitovalintaa

            21                                   11                         9                         14                                     9

1 17 %:lla seuranta vaihdettu aktiivihoidoksi

 

TAULUKKO 6.

Haittoja kokeneiden osuus (%) kussakin hoidossa.

Leikkaus          Ulkoinen sädehoito           Braky-hoito             Hormonihoito

   n = 402                                n = 523                     n = 80                         n = 412

  %      p1                               %      p1                   %     p1                            % p1

Virtsaoireet, virtsankarkailua
71  < 0,001                         44  < 0,001                    47    ns                                –

ponnistusinkontinenssi

13  < 0,001                         2    < 0,001                1   < 0,001                               –

virtsankarkailusta hajuhaittoja

61     0,02                           59         ns                  40      0,05                               –

kirvelyä virtsatessa

–                                       29    < 0,001                51  < 0,001                              –

tiheä- tai verivirtsaisuutta

–                                          46         ns                61          ns                              –

virtsaumpea tai virtsaamisvaikeuksia

 –                                      30        0,007                44      0,007                             –

Suolisto-oireet

–                                       53     < 0,001                14    < 0,001                           –

Sukupuolielämän ongelmat, hoito vaikutti seksielämään                                                                                              
93   < 0,001                      82     < 0,001                86       0,03             81    < 0,001

hoito aiheutti potenssihäiriöitä                                                                                         
92    < 0,001                     79     < 0,001                 70        ns                84       0,06

Sukupuolielämän muutokset seksielämää ennen                                                                  
 82    < 0,001                     70       0,001                 81     0,005               62     0,003

seksielämää jälkeen                                                                                                       
 55    < 0,001                    52     < 0,001                68    < 0,001              28  < 0,001

Hormonihoidon haitat mielialahäiriöt                                                                                     
–                                                       –                                    –                             46

jalkojen turpoaminen                                                                                                        
–                                                       –                                    –                             34

kuumat aallot / hikoilu                                                                                                      
–                                                       –                                    –                             73

rintojen aristus                                                                                                               
 –                                                      –                                    –                             52

muu haitta                                                                                                                    
 –                                                      –                                    –                             19

Jokin pysyvä haitta                                                                                                        
53   < 0,001                        44  < 0,001                        38      ns                          – 2

– = ei ole kysytty tässä hoidossa. 1 Haitan ilmeneminen verrattuna muihin hoitoihin (merkitsevyys Pearsonin Chi-Squaren testissä). 2 65 %:lla hormonihoito jatkui edelleen.

 

Tästä asiasta tiedettiin

• Eturauhassyöpä on Suomessa miesten yleisin syöpämuoto.

• Tehostuneen diagnostiikan ja hoidon sekä hyvän ennusteen johdosta myös eturauhassyöpään sairastuneet elävät kauemmin, heitä on yhä enemmän elossa ja heidän elämänlaatunsa merkitys korostuu.

• Hoidot aiheuttavat fyysisiä haittoja, kuten virtsankarkailua ja sukupuolielämän ongelmia.

Ne saattavat myös aiheuttaa psyykkisiä ja sosiaalisia ongelmia, joita ei järjestelmällisesti oteta huomioon terveydenhuollossa.

 

Tämä tutkimus opetti                                                                                                                             
Eturauhassyöpää hoidetaan eri lailla maamme eri osissa.                                                        
Monilla potilailla oli kielteisiä kokemuksia sairastumisvaiheesta. Vain puolet potilaista koki saaneensa riittävästi tietoa ja henkisen hyvinvoinnin tukea diagnoosi- ja hoidon aloitusvaiheessa. Diagnoosin kertominen puhelimitse, riittämätön tiedonsaanti sekä läheisen ihmisen tuen puuttuminen ensimmäisellä vastaanottokäynnillä olivat yhteydessä potilaiden huonompaan hyvinvointiin viisi vuotta myöhemmin.                                                                                                
Hoitojen haittavaikutukset ovat erittäin yleisiä ja iso osa niistä on pysyviä. Vastasairastuneen eturauhassyöpäpotilaan tukeminen ja riittävän tiedonsaannin varmistaminen on tärkeä haaste.

 

Kirjallisuutta

1. Suomen Syöpärekisteri. Syöpä Suomessa 2006 ja 2007. Helsinki 2009.  

2. Kellokumpu-Lehtinen P, Joensuu T, Ruutu M. Eturauhasen syöpä. Kirjassa: Joensuu H, Roberts P, Teppo L, Tenhunen M, toim. Syöpätaudit. 3. painos. Helsinki: Kustannus Oy Duodecim 2007;434–50.

3. Tammela T. Paikallisesti levinneen eturauhassyövän hoito. Duodecim 2005;121:1779–82.

4. Aaltomaa S, Kataja V, Lahtinen T, Palmgren J, Forsell T. Eight years experience of local prostate cancer treatment with permanent I 125 seed brachytherapy – Morbidity and outcome results. Radiother Oncol 2009;91:213–6.

5. Jyrkkiö S. Eturauhassyövän sädehoito Suom Lääkäril 2004;59:3139–42.

6. Kellokumpu-Lehtinen P, Hervonen P, Elomaa I, Joensuu T. Mitä sitten, kun eturauhassyövän hormonihoitojen teho hiipuu? Suom Lääkäril 2004;59:3151–6.

7. Tammela T, Kellokumpu-Lehtinen P. Eturauhassyövän hormonihoito. Suom Lääkäril 2004;59:3145–50.

8. Ruutu M, Rannikko A, Malmi H, Vasarainen H, Mikkola A. Hyväennusteisen paikallisen eturauhassyövän hoidosta voi olla enemmän haittaa kuin hyötyä. Duodecim 2009;125:1516–23.

9. Eton D, Lepore S. Prostate cancer and health-related quality of life: a review of the literature. Psychooncology 2002;11:307–26.

10. Penson D, McLerran D, Feng Z ym. 5-year urinary and sexual outcomes after radical prostatectomy: results from the prostate cancer outcomes study. J Urol 2008;179:S40–S4.

11. Potosky AL, Davis WW, Hoffman RM, ym. Five-year outcomes after prostatectomy or radiotherapy for prostate cancer: The Prostate Cancer Outcomes Study. J Natl Cancer Inst 2004;96:1358–67.  

12. Roth A, Weinberger M, Nelson C. Prostate cancer: Psychocoscial implications and management. Future Oncol 2008;4:561–8.

13. Smith DP, King MT, Egger S ym. Quality of life three years after diagnosis of localised prostate cancer: population based cohort study. BMJ 2009;340:c1057.

14. Miller D, Sanda M, Dunn R ym. Longterm outcomes among localized prostate cancer survivors: Healthrelated quality-of-life changes after radical prostatectomy, external radiation, and brachytherapy. J Clin Oncol 2005;23:2772–80.

15. Davidson B, Gleave M, Goldenberg S, Degner L, Hoffart D, Berkowitz J. Assessing information and decision preferences of men with prostate cancer and their partners. Cancer Nurs 2002;25:42–7.

16. Wong F, Stewart D, Dancey J ym. Men with prostate cancer: influence of psychosocial factors on informational needs and decision making. J Psychosom Res 2000;49:13–9.

17. Jakobson L, Hallberg I, Loven L. Met and unmet nursing care needs in men with prostate cancer. An explorative study. Part II. Eur J Cancer Care (Engl) 1997;6:117–23.

18. Hu J, Kwan L, Saigal C, Litwin M. Regret in men treated for localized prostate cancer. J Urol 2003;169:2279–83.

19. Suomen Syöpärekisteri. Syöpä Suomessa 2004 ja 2005. Helsinki 2007.

20. Lehto US, Kuivalainen L. Tieto syöpädiagnoosista pitää kertoa henkilökohtaisesti vastaanotolla. Suom Lääkäril 2007;62:4644–5.

21. deHaes J, van Knippenberg F, Neijt J. Measuring psychological and physical distress in cancer patients: structure and application of the Rotterdam Symptom Checklist. Br J Cancer 1990;62:1034–8.

22. Diener E, Emmons R, Larsen R, Griffin S. The satisfaction with Life Scale. J Pers Assess 1985;49:71–5.

23. Rosen R, Riley A, Wagner G, Osterloh I, Kirkpatrick J, Mishra A. The international index of erectile function (IIEF): a multidimensional scale for assessment of erectile dysfunction. Urology 1997;49:822–30.

24. Pardo Y, Guedea F, Aguiló F ym. Quality-of-life impact of primary treatments for localized prostate cancer in patients without hormonal treatment. J Clin Oncol 2010;31:4687–96. Epub 2010 Oct 4.

Sidonnaisuudet: Kirjoittajilla ei ole ilmoitettuja sidonnaisuuksia.

 

------------------------------------------

Ruotsalaistutkimus vaatii miehille "pappografia" -seulontaa

Kuolleisuus eturauhassyöpään puolittuisi, jos PSA-seulontoja tehtäisiin miehille säännöllisesti. Tähän tulokseen päädyttiin suuressa Göteborgissa tehdyssä tutkimuksessa. Ruotsissa asiasta herätelläänkin nyt tasa-arvokeskustelua. Naisilla on mammofgrafiaseulonta, miehille halutaan pappografiatutkimukset. Suomessa ei ole suunnitelmia PSA-seulontojen tekemisestä miehille.
Ruotsalaistutkimukseen osallistui 20 000 miestä.Miehistä, joille tehtiin PSA-testi joka toinen vuosi, löydettiin 1 138eturauhassyöpää, vertailuryhmästä, jolla seurantaa ei ollut, löydettiin 718 syöpätapausta. Asiasta kertoo Dagens Nyheter- lehti Tutkimus jatkuu edelleen. Lehden mukaan Ruotsin sosiaalihallitus ei ole nopeasti tuomassa eturahaussyöpään uusia hoitokäytäntöjä.

Osa lääkäreistä vastustaa

Yhtenä syynä pidetään sitä, että osa lääkäreistä on PSA-tutkimuksia vastaan. Vaarana pidetään tarpeettomia hoitoja, jotka voivat aiheuttaa impotenssia ja virtsankarkailua eli virtsainkontinenssia. Ruotsissa ryhdytään kuitenkin syksyllä pohtimaan uusiksi syöpähoidon käytäntöjä, sillä nykyiset hoitolinjaukset ovat vuodelta 2007.

- Säännöllisellä seulonnalla löytäisimme myös ne syöpätapaukset, jotka eivät ole antaneet mitään oireita, ja hoito voitaisiin aloittaa ajoissa, sanoo lehden haastattelema ylilääkäri Ola Bratt Helsingborin sairaalasta.

- Näiden tulosten jälkeen on vaikea olla suosittelematta miehiä tekemään PSA-testejä. Nyt on saatu mustaa valkoisella siitä, että PSA-seulonta vähentää kuolleisuutta puolella, sanoo puolestaan tutkimuksesta vastannut professori Jonas Hugosson Sahlgrenin yliopistollisesta sairaalasta.Tutkimus julkaistaan The Lancet Oncology-lehdessä.

Ruotsin Eturauhassyöpäyhdistys pitää uusia tutkimustuloksia niin kiistattomana, että se haluaisi miehet säännöllisen selonnan piiriin.

Vääriä hälytyksiä liikaa

Suomalaisasiantuntijoiden mukaan näkyvissä ei ole mitään sellaista, joka antaisi syytä pohti tilannetta Suomessa uudestaan.

-Meillä on otettu se kanta, että PSA-testi tuottaa niin paljon vääriä positiivisia tuloksia, että se ei ole koettu seulontatestinä tarpeelliseksi.Tuottaa liikaa harmia ja harmaita hiuksia ihmisille.

-Pitää myös kysyä mikä on testien kustannusvaikuttavuus, perustelee johtajaylilääkäri Aino-Liisa Oukka, joka on terveydenhuollon uusia menetelmiä pohtivan asiantuntijaneuvoston puheenjohtaja.

Ei vielä tarpeeksi tietoa.

Suomessakin on tutkittu eturauhassyöpää suuressa seulontatutkimuksessa 90-luvulla. Lääketieteen lisensiaatti Tuomas Kilpeläinen sanoi lääkärlehdessä talvella, että hyviä ja kattavia tietoja opportunistisesta seulonnasta ei ainakaan toistaiseksi ole.

Kilpeläisen mukaan eturauhassyövän ilmaantuvuus on ollut viime vuosina laskussa. Yhtenä syynä saattaa olla lääkäreiden pienempi into pyytää PSA-kokeita. Kilpeläinen katsoo, että seulonnan hyödyistä ja haitoista ei vielä ole tarpeeksi tietoa.

Etujärjestö tiukasti eri mieltä

Suomessakin eturauhaspotilaiden etujärjestö on viranomaisten kanssa tiukasti erimieltä. Eturauhassyöpäpotilaiden tuki ry:n mukaan PSA-testi on paras käytettävissä olevista syövän merkkiaineista. Se soveltuu hyvin myöskin hoidetun eturauhassyöpäpotilaan seurantaan, hoidon tehon ja keston arviointiin.

Järjestön mukaan onkin ironista, että PSA-koe on laajalti hyväksytty, ja käytössä potilaan tilan seurannassa sen jälkeen, kun prostatasyöpä on jo todettu. Laajempaan varhaisdiagnosointiin sitä vain ei haluta jostain syystä hyväksyä.

YLE Uutiset / Arto Nurmi


Kotisivu ] Ylös ] Psa-testit tarpeellisia ] Mies, herätys! ] Luentotiivistelmät ] Syöpä tänään ] [ Luettavaa ]